(Julkaistu Ilkassa 28.8.2016)
Tänä kesänä olen liikkunut hyvin paljon. Täällä Helsingissä on tullut käytyä monessa paikassa ja erilaisia pienimuotoisia reissuja on tullut tehtyä eri puolille kotimaata. Kun liikun sähköpyörätuolillani, niin yllättävän usein liikkumavälineeni tuo hankaluuksia. Myös sellaisissa tilanteissa, jotka etukäteen oletti toimivan. Näitä ongelmia tuoneita tapahtumia selvitellessä tuntui siltä, että elämiseni sisältönä voisi olla palauteautomaattina oleminen. Niin monta kertaa sain kuulla lauseen: ”Anna palautetta!”
Kävin heinäkuussa päiväseltään junalla Seinäjoella. Ostin etukäteen liput itselleni ja avustajalle kotikoneeltani. Tein virheen paluumatkaa valittaessa. Valitsin väärän päivän. Huomasin kömmähdykseni menomatkalla junassa. Ei muuta kuin hankkimaan reissussa uutta lippua. Se ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin kuvittelin. VR:n saattajalipun hankkiminen ei onnistu mobiilisovelluksella. Saahan sen tietenkin hankittua maamme yhdeltä keskeiseltä rautatieasemalta, siis Seinäjoen asemalta. Ei saa. Lipunmyynti on lopetettu ja siirrytty automaatin käyttöön. Automaatti, josta ei ole mahdollista saattajalippua. Niin kuin ei lippuja välittävältä R-kioski ketjultakaan ole tuollaista palvelua. Junan konduktööri tuli asemalle vielä katsomaan, kuinka lipun hankintani sujuu. Lopputuloksen nähdessään sain kuulla nuo sanat: ”Anna palautetta!”
Toinen esimerkki lipun hankkimisesta HJK:n kotiotteluun. Verkkosivuilla löytyy lippukategoria Pyörätuolikatsomo. Kun yritin sitä valita, sivusto ilmoitti: Ei vapaita paikkoja tässä kategoriassa. En uskonut tuota ilmoitusta vaan menin lippupalvelun toimipaikkaan kysymään. ”On sinne runsaasti vapaita paikkoja myös pyörätuolikatsomossa. Järjestelmä ei näköjään anna ostaa netin kautta. Anna palautetta.”
Näitä vastaavan tyyppisiä tilanteita tuli peräkkäin monena päivänä. Väsyin ja turhaannuin siihen, että sujuvan elämän mahdollistamiseksi pitää antaa palautetta. Tiedän sen, että se on ainoa keino viedä asioita eteenpäin mutta kun ei jaksaisi. Palautteen annon mielekkyyteen vaikuttaa myös kokemukset, kuinka ne vaikuttavat. Se motivoi antamaan palautetta, kun saa tuntea, että se otetaan tosissaan ja se vaikuttaa. Näin kävi muuten lippupalvelun kanssa. Nyt netistä saa hankittua pyörätuolilipun HJK:n otteluihin. Taas VR:n kommentti, että kannattaa ajoissa ostaa saattajalippu, ei kovin innoittanut. Kyllähän sielläkin luvattiin jollakin aikataululla kehittää järjestelmiä.
Tilanteet, joissa kokee välinpitämättömyyttä omia rajoitteita kohtaan, nostaa helposti tunteet niin pintaan, että täysin asiallisen viestin antaminen on työn ja tuskan takana. Kysymys on myös siitä, että minulla ei ole intoa profiloitua ainaiseksi valittajaksi. Siinä on vaarana ajautua näkemään vain ympärillä olevia puutteita. Negatiivisuuden kierteessä oleminen syö elämän iloa tehokkaasti ja sitä en halua.
Annanko palautetta vain en? Se on usein tasapainottelua sen välillä, suostunko alistumaan puutteisiin vai jaksanko nousta barrikaadeille. Mitä tänään jaksan tehdä?
