Miksi kristillinen sanoma kuuluu kaikille?

Lohjan Nummen alueseurakunnan loppiaisen kyläkirkko pidettiin 6.1.2019 Lonkalan talossa hyvän ystäväni Liisa Rautasen kotona. Pastori Erkki Kuusanmäki saarnan alussa haastatteli minua, jossa tuli ilmi, että olen kirjoittanut kirjan Ystäväni Seija – kutsumuksena Afganistan, jolla on vahva liittymä loppiaisen lähetystyöteemaan.  Sen jälkeen jatkoin jotenkin näin.

Seijan myötä olen viettänyt monet loppiaiset lähetystyön merkeissä. Kun hän oli kentällä, niin monena vuonna organisoin Etelä-Pohjanmaalla loppiaistapahtuman. Häntä puhutteli se, että idän tietäjät tulivat siltä suunnalta, jossa hän työskenteli. Silloin hän teki kehitysyhteistyötä kristillisen järjestön kautta vastaavissa olosuhteissa. Miksi hän työskenteli siellä? Toivon, että osuuteni kokonaisuus vastaa tähän kysymykseen.

Miksi pitää viedä sanomaa eteenpäin?  Miksi Nummen seurakuntalaisten pitäisi osallistua evankeliumin eteenpäin viemiseen, lähetystyöhön? Meillä on asiat suht’ koht’ hyvin. Voisi jopa käydä sellainen ajatus mielessä, että ei ole meidän asia tuputtaa omaa ajatteluamme muille!

Mietitäänpä tilannetta: Mihin hyvinvointimme perustuu? Olen sitä mieltä, että pohjimmiltaan kristillisiin arvoihin: lähimmäisenrakkauteen, johon sisältyy kaikenlaisen elämän kunnioittaminen. Otetaan kaikki huomioon. Pidetään naapureista huolta. Olen saanut nähdä sen täällä Liisan luona hyvin konkreettisesti vuosien aikana, kun olen vieraillut kodissa, jossa ulko-ovi avautuu usein ja olen nähnyt, kuinka kukin auttaa toistaan omilla mahdollisuuksillaan.

Kähvipöytä, jossa kynttilät takana
Liisa Rautanen hymyilevänä istuu sähköpyörätuolissa
Liisa Rautanen

Väitän, meidän on hyvin vaikea kuvitella, millainen Suomi olisi ilman kristillisiä juuria. Kun ajattelen omaa tai Liisan elämää, niin monessako maassa olisimme edes hengissä tällä iällä? Vammaiset henkilöt ovat vahva mittari yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta jäseniään kohtaan. Ovatko he nurkkaan piilotettuja epätoivottuja yksilöitä, säälin tai hyväntekeväisyyden kohteita vai aktiivisia toimijoita niin kuin tänään emäntämme on.

Takaisin päivän tekstiin: Kun ajattelen omaa hyvinvointiani ja tämän päivän tekstiä, niin minulle on äärettömän puhuttelevaa, että tietäjät lähtivät tähden ohjaamina matkaan päästen perille. He uskoivat sen johdatukseen. He toimivat uskon varassa. Kuinka usein mielenrauhani onkaan palautunut, kun olen jälleen kerran saanut muistaa ja todeta, että Jumala ohjaa elämääni. Minulla on elävä yhteys Kaikkivaltiaaseen Jumalaan Betlehemin lapsen ansiosta.

Kun ajattelee näitä kahta puolta, mitä kristinusko vaikuttaa yhteiskuntaan tai yksilön elämään, niin ne ovat erittäin hyviä asioita. Eikö hyvää ole hyvä jakaa eteenpäin?

Mikä on sitten Jumalan näkökulma? Idän tietäjät olivat Jumalan merkkinä siitä, että jouluna syntynyt Jeesus ei ollut pelkästään juutalaisille syntynyt kuningas. Sanoma Vapahtajasta kuuluu kaikille kansoille, jokaiselle ihmiselle.

Loppiaisen sanoma on vaikuttanut ihmisten ajatteluun ja toimintaan niin, että yhä useamman ihmisen elämä yhdenvertaisena muiden kanssa on otettu huomioon. Se on vaikuttanut, että ihmiset uskaltavat elää, kun Jumala on näyttämässä tien.

Sanoma maan päälle syntyneestä Jumalan Pojasta ei vaikuta pelkästään tähän maanpäälliseen elämään vaan kantaa myös elämän kannalta kaikkein mahdottomammilla hetkellä. Kuoleman hetkellä. Jumalan antama usko Jeesuksen Kristuksen sovittavaan ristinkuolemaan avaa meille jokaiselle tien iankaikkiseen elämään.

Loppiaisen tähti valaisee tietämme iankaikkisuuteen asti.

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *