Esteetön Eilat

Aurinkomatkojen esteettömien hotellien lista 2018 marraskuussa johdatti minut harkitsemaan tämän kertaista pakkasta pakoon -reissua suuntautumaan Eilatiin. Ennakkoarvio oli, että siellä on tammikuun lopulla yhtä lämmintä kuin Etelä-Teneriffalla mutta tunnin lyhyempi lento. Olin 36 vuotta aikaisemmin ollut Eilatissa 2 yötä. Muistuuko mitään tuolta reissulta?

Valmistelut ja menomatka

Ensimmäiset asiat olivat selvittää, oliko suora lento ja mille kentälle. Kuinka kentältä pääsee hotellille? Lento oli Finnairin suora Airbus 320 lento. Tuohon konetyyppiin mahtuu ilman erityisjärjestelyjä sähköpyörätuoli ruumaan. Ovdan kenttä sijaitsi 65 km päässä Eilatista. Aurinkomatkat lupasi hankkia invakuljetuksen. Heillä on se periaate, että invakuljetus maksaa saman kuin muilta matkustajilta. Oikea tapa, jonka soisi leviävän myös muihin matkanjärjestäjiin.

Lento sujui hyvin, vaikka yöllinen lumimyräkkä myöhästytti tunnin lähtöä. Perillä odotti nosturiauto, jonka tieto löytyi Israelin lentokenttien esteettömyystiedoista. En aivan hirveästi hämmästynyt, kun terminaalin pihassa odotti invataksi, josta näin jo pihan toiselta puolelta, että tuohon autoon en pääse ainakaan pyörätuolissa istuen. Olin jo kotimaassa suunnitellut, että istun auton penkillä tarvittaessa. Hyvin englantia puhunut kuski ihmetteli, että aina kaikki on ennenkin mahtunut.

Hotelli

Dan Eilat hotellin sisäänkäynti

Hotellina oli Dan Eilat, joka sijaitsee Eilatin hotellialueella aivan Punaisen meren rannalla. Hotellin pääsisäänkäynnin yhteydessä oli hyvä luiska, jonka vieressä oli oma ovellinen sisäänkäynti hotellin aulaan. Näin ei tarvinnut käyttää pyöröovia. Minulla oli kaksi avustajaa mukana, jonka takia meillä oli 2 huonetta. Toiseksi huoneeksi saimme invahuoneen viereisen huoneen. Se oli ihan kätevää.

Huone oli kooltaan keskitason invahuone. Paras osa oli sen kylpyhuone, jossa oli korotettu wc-pönttö sekä seinään kiinnitetty suihkutuoli, jossa oli korkeussäätö. Sellaista en ollut ennen nähnyt. Upealla näköalalla varustetulla parvekkeelle oli yllättäen jätetty luiskaamaton korkeahko kynnys. Muuten hotelli oli täysin esteetön. Altaallekin oli nostotuoli.

Eilatin kaupunki

Ilahduin Eilatin esteettömyydestä. Kaikkiin paikkoihin, mihin yritin, löytyi esteetön sisäänkäynti. Pystyin käyttämään myös paikallisbussia, johon oli keskiovesta luiskallinen käynti. Maisemasuunnitellusti hienoin luiskatoteutus oli puiston keskustaan tehdyt rappuset, jotka sisälsivät luiskan rakenteessa. En ollut ennen nähnyt tuollaista toteutusta. Askelmien yläpäässä oli suihkulähteet, jotka oli rytmitetty valo-, musiikkishowhun kaksi kertaa illassa.

Aurinkomatkojen sovellus oli hyvänä oppaana ruokapaikkojen etsimisessä, kun matkaamme sisältyi vaan aamiainen. Jos totta puhutaan, niin se aamiainen oli ennemminkin brunssi kuin aamupala. Ruokapaikkojen annokset olivat isoja ja hyviä. Ainoa miinuspuoli oli, että hintataso oli vähintään Suomen tasoa. Valtaosa paikoista, missä kävimme, tarjosi kosher ruokaa. Käytännössä se tarkoitti, että samalla aterialla ei ollut sekaisin maitovalmisteita ja lihaa.

Luulin meneväni ‘normaaliin’ turistikohteeseen, jonka ovat täyttäneet talven kylmyyttä pakoon matkustaneet pohjoismaalaiset, britit ja saksalaiset. Siinä suhteessa olin oikeassa, että talven kylmyyttä paossa olevia siellä oli. Mutta kieli, mitä he puhuivat oli minulle täyttä hepreaa. Niin kuin muillekin, koska he olivat maan sisäisiä turisteja. Maan kansainvälinen asema heijastui siinä, että länsieurooppalaiset turistit olivat hyvin harvalukuiset. Muutama venäläinen ja yksi koneellinen suomalaisia viikossa.

Meriobservatorio

Eilatin kiinnostavin nähtävyys on erittäin kirkas Punainen meri, joka on pohjoisin meri, jossa kasvaa korallia. Kalalajisto on erittäin runsas. Sukeltaminen ja snorklaus ovat hyvin suosittuja lomaharrastuksia tuolla.

Jostain kumman syystä hengityskoneen kanssa sukeltaminen ei ole oikein mahdollista. Myös veneestä voisi nähdä meren ihmeellisyyksiä. Herkkien korallien takia Eilatissa ei ole ollenkaan kiinteitä laitureita, vain kelluvia. Sähkärillä tuollaiselle kelluvalle laiturille meno on minun mittapuussa liian riskialtista. Näistä syistä luulin jo, että minulta jää näkemättä tuo meren alainen hienous.

Muistin kaikkein eniten 36 vuoden takaa käynnin meriobservatoriossa, joka sijaitsee 8 kilometriä Eilatin keskustasta etelään. Punaisen meren pohjaan on rakennettu iso, kiinteä sukelluskello, jossa on isot ikkunat mereen. Muistan, kuinka minua kannettiin manuaalituolissa jyrkkiä kierreportaita pitkin alas (ja ylös!). Siellä pääsin näkemään vapaana uiskentelevia kaloja. Päätin käydä tuolla alueella, vaikka tiesin, etten pääse pohjaan. Näkisin kuitenkin akvaariossa olevia kaloja.

Kun pääsimme bussilla perille, näin heti, että paljon oli rakennettu uutta. Sukelluskellon päälle oli tullut tähystystornin tyyppinen rakennelma. Menimme pitkää laituria pitkin tornin keskitasanteelle, jossa oli kahvio ja matkamyymälä. Kun kiersimme alas meneville portaille, en meinannut uskoa silmiäni. Siellä oli HISSI. Ovessa oli ohje, että vain pyörätuolin käyttäjille ja kahviosta tullaan avaamaan lukitus. Reissun iloisimpia hetkiä oli, kun hissin ovi avautui ja näin, että mahdun sinne.

Kun pääsin alas, näin että siellä oli kaksi käytävällä yhteen liitettyä kelloa. Eli uudemman yhteyteen oli rakennettu tuo hissi. Siellä alhaalla tuli reissun ainoat muistot, että täällä olen ollut ennenkin. Oli upeaa, kun katsella sai vapaata merenpohjaa, jossa uiskenteli vaikka millaisia mereneläviä.

Paluumatka

Olimme käyneet oppaalle antamassa palautetta, että olisi todella miellyttävää, jos paluumatkalle löytyisi invataksi, johon mahtuisin.

Lähtöaamuna hotellin eteen ajoi minun mittapuun mukaan kunnon invataksi. Nyt oli vaan niin, että kuski ei osannut englantia eikä osannut kiinnittää tuoliani autoon, vaikka autossa oli ihan asialliset koukut ja liinat. Avustajani sitten kiinnitti minut tukevasti autoon.

Odotin, että lentokentällä on tiukka turvatarkastus. Sitä se olikin. Matkalaukkuni kaikki laitteet kyseltiin, mitä ne ovat ja onko joku päässyt niihin käsiksi. Kaikkein eniten vei aikaa vakuuttaa, että sähköpyörätuolini akut ovat sellaiset, että niitä voi kuljettaa lentokoneessa. Heille ei meinannut riittää se tieto, että ne ovat kuiva-akut. Puolen tunnin keskustelujen jälkeen sain luvan siirtyä odotusaulaan.

Talvinen koti-Suomi näytti ihanuutensa. Taloyhtiömme piha oli niin lumessa, että invataksi ei päässyt pihaan ollenkaan. Sitten kahden miehen työntämänä pääsin sisälle!

5 Replies to “Esteetön Eilat”

  1. Ihan innostuin itsekin ja vinkkasin jo miehelleni, että tuokin voisi olla jännä matka kohde. Kirjoitit alueesta jotenkin ihanan elävästi.

  2. Olemme olleet 1999 joulukuussa eli millenium vuoden vaihteessa Eilatissa ja käyneet myös samassa paikassa kuin sinä. Samalla matkustimme Jerusalemiin ja Betlehemiin. Todella mieleen jäänyt matka kaikkine erikoisuuksineen. Terveisin Paula Saarni

  3. Kiitos, Jukka, mainiosta raportistasi.
    Se oli enemmän, syvempi ja laajamerkityksellisempi kuin normaali
    matkakertomus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *