Valon johdattamina

Hieno kokoontua tänäkin vuonna tänne Lonkalaan viettämään loppiaisen jumalanpalvelusta.

Vuosi sitten kerroin saarnassani lähetystyön liittymisestä loppiaiseen. Tällä kertaa olen päätynyt jakamaan ajatuksia loppiaisen evankeliumin yhdestä päätähdestä: joulun ja loppiaisen tähdestä, jonka valo johdatti itämaan tietäjät Jeesus-lapsen luo.

Tähden itseselvästi näkyvin ominaisuus on valon tuotto. Kun tätä saarnaa mietin, ajatukseni alkoivat pyöriä valon ympärillä. Mitä valo merkitsee ihmisille?

Fysiologinen todellisuushan on, että silmien altistuessa näkyvälle valolle, unta säätelevän, melatoniini-hormonin määrä vähenee. Eli uneliaisuus vähenee. Monet tiedämme, että kesällä tulee nukuttua paljon vähemmän kuin talvella. Ennen joulua saimme mediasta luettua ehdotuksesta, että asennettaisiin kirkasvalolamppuja ratikoihin ja metroon. Valolla on suora merkitys ihmisen elimistöön.

Valon merkityksen ymmärtää vielä kirkkaammin, kun sitä peilaa valon vastakohtaan, pimeyteen. Pimeys on pääsääntöisesti epämiellyttävää. Se kätkee sisälleen aina näkymätöntä, hallitsematonta, joka voi synnyttää helposti pelkoa. Meidän on helpompi elää, kun aistimme ympärillä olevan todellisuuden ja sitä myötä tiedämme asioita. Silloin yllätyksellisyydet vähenevät, joka luo turvallisuutta elämään.

Punainen talo valaistuna jouluvaloilla

Pimeyden poistamiseksi sytytämme valoja niin sisälle kuin uloskin. Kun katsomme ympärille tässä lämpöä hehkuvassa kodissa, näemme helposti, että talon emäntä tykkää valoista. On tämä Lonkalan talo niin hienosti ja tyylikkäästi valaistu sekä ulkoa että sisältä. Tänne myös löytää helposti, kun piha ja talo on valaistu.

Yleensäkin valo merkitsee paljon paikkojen löytymisessä. Hyvin helposti suuntaamme pimeässä valoa kohti, jotta näkisimme, missä olemme. Valoon liittyviä käsitteitä käytämme usein myös henkisestä hyvinvoinnistamme puhuessa. En näe tulevaisuutta, kuljen pimeässä, tarvitsen valoa.

Loppiaisen tähdessä yhdistyy mielenkiintoisesti fyysinen valo ja ihmisen tarvitsema sisäinen valo, jota kaipaamme elämän eteenpäin ohjauksessa. Itämaan tietäjät tähden valon johdattamina löysivät Jeesuksen, Jumalan Pojan. Mielenkiintoista ajatella, kuinka paljon itämaan tietäjät luottivat ja uskoivat tähden johdatukseen. Ensin he suunnistivat Jerusalemiin. Sieltä he saivat tiedon Betlehemin merkityksestä uuden kuninkaan syntymäpaikkana. Lopullisen täsmäohjauksen he saivat jälleen tähdeltä, joka ohjasi heidät oikeaan taloon. Sieltä löytyi käsittääksemme ihan tavallinen perhe, johon kuului isä, äiti ja poikalapsi ilman mitään suurempaa hienoutta. Loppiaiskertomus ei ainakaan kerro, että he olisivat kyseenalaistaneet tavallisissa oloissa elävän Jeesus-lapsen tulevaa kuninkuutta vaan antoivat hänelle arvokkaat lahjat. He luottivat ja uskoivat tähden viestimään sanomaan ja sen johdatukseen.

Mietitäänpä vähän, kenen luokse itämaan tietäjät päätyivät ja kenelle he oikein antoivat lahjansa. He lahjoittivat Jumalan Pojalle, joka oli syntynyt maan päälle tuoden näin konkreettisesti Jumalan valtakunnan keskellemme.

Mitä se merkitsee täällä Lohjan Saukkolassa, että jouluna Jumala syntyi ihmiseksi, elämään ja kokemaan ihmisen haasteet ja vaikeudet? Yksi vahva signaali on: Jumala tietää! Jumala tietää ihmisen elämän pimeät hetket ja pystyy valaisemaan elämäämme, tukemaan ja turvaamaan meitä. Hän kaikkivaltiaana Luojana ilman syntymistäkin maan päälle tietäisi tämän kaiken mutta rakkaudessaan Hän halusi helpottaa luomiensa ihmisten mahdollisuutta uskoa Hänen tietävänsä. Kipeä kysymys kohdistuukin meihin: Otammeko vastaan Jumalan avun? Uskommeko ja luotammeko Hänen johdatukseen, Hänen armoonsa, Hänen hyvään tahtoonsa meitä kohtaan vaikeuksien ja vastoinkäymistenkin aikana? Itseni osalta joudun usein yhtymään Markuksen evankeliumissa kerrotun sadanpäämiehen huudahdukseen: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”

Itämaan tietäjät viestittävät uskollaan ja luottamuksellaan joulun tähteen esimerkkiä siitä, minne Jumala haluaa ohjata meidät kaikki: Jeesuksen luokse, jossa Jumalan rakkaus näyttäytyy kaikkein suurimmillaan. Silloin kun jokapäiväiseen elämäämme kuuluu Jeesus kulkemassa rinnallamme, emme ole koskaan täysin pimeässä.

Lopetan tämän saarnani paimenpsalmin jakeeseen: Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *