Aktiivisesti osallinen

(YK:n vammaisyleissopimuksen kirkon toimintaohjelman julkistus Kirkon Talossa 2.12.2019)

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimus näki päivänvalon noin kymmenen vuoden työstämisen jälkeen vuonna 2006. Suomi allekirjoitti sopimuksen hyvin alkuvaiheessa mutta ratifiointi eli voimaansaattaminen kesti kymmenen pitkää vuotta. Lopulta se tapahtui 10.6.2016.

Tämä sopimus on tuorein kansainvälinen ihmisoikeussopimus. Se ei luo ihmisoikeusrintamalle yhtään uutta oikeutta vaan sanoittaa jo aikaisemmat ihmisoikeudet vammaisten henkilöiden elämäntilanteeseen. Suurin muutos sopimuksessa on ajatuksellinen, miten vammaisuus määritellään ja keitä vammaiset henkilöt ovat.

Vammaisuuden tuore määritelmä

Vammaisuushan on perinteisesti määritelty henkilön ominaisuuksien perusteella. Tässä sopimuksessa vammaisuuden määritelmä ei lähdekään enää pelkästään yksilön tilanteesta, sairaudesta tai vammasta, vaan ennen muuta suhteesta ympäröivään yhteiskuntaan.

”Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.” .” (YK:n vammaisyleissopimus artikla 1)

Eli vaikka henkilöllä on esimerkiksi pitkäaikainen ruumiillinen vamma mutta hän pystyy täysimääräisesti ja tehokkaasti osallistumaan yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa, hän ei ole sopimuksen mukainen vammainen henkilö. Sopimuksessa vammaiset henkilöt nähdään yhteiskunnan aktiivisina toimijoina eikä avun ja hyväntekeväisyyden kohteina. Eli me pystymme poistamaan vammaisuutta poistamalla esteitä yhteiskunnasta. Joku voisi miettiä, että tänä päivänä Jeesus yksittäisen vammaisen henkilön parantamisen rinnalla voisi kohdistaa raivonsa yhteiskunnan nykypäivän fariseuksiin, jotka eivät mahdollista kaikkien ihmisten yhdenvertaisina kansalaisina elämistä.

Kukaan ei ole pelkästään vammainen

Sopimuksessa on myös ihanaa piiloviestintää. Sen englanninkielisessä alkuperäisversiossa eikä suomenkielisessä käännöksessä käytetä kertaakaan sanaa vammainen yksinään. Aina vammainen henkilö tai jotain vastaavaa. Tässä on erittäin vahva viesti. Vammaisuus ei koskaan määrittele koko ihmistä vaan hän on aina paljon muutakin: nainen, isä, vakavamielinen, sinisilmäinen. Ei ole olemassa henkilöä, joka olisi vain vammainen.  

Kirkkomme sanoma vaatii toimintaohjelman

Kun käännämme katseen tänään tässä julkistettuun YK:n vammaisyleissopimuksen kirkkomme toimintaohjelmaan Aktiivisesti osallinen, nousee kysymys pintaan, miksi tämä piti tehdä. Suomen ev.lut. kirkkohan ei ole sopimusosapuoli. Oliko syynä olla korrektin oloinen ja noudattaa yhteiskunnan taholta tulevaa oikean suuntaisen sisällön omaavaa sopimusta? Ehkä osittain näin oli. Minä kyllä näen, että todellisuudessa vaatimus näiden asioiden nostoon kirkkomme kohdalla nousee kirkon omista lähtökohdista vielä voimakkaammin kuin siitä, että pidämme oikeana noudattaa maallista lainsäädäntöä. Onhan tästä osoituksena kirkon aikaisemmat vammaispoliittiset ohjelmat ja viimeisimpänä saavu – kirkon saavutettavuusohjelma.

Viesti seimen lapsesta kuuluu kaikille

Sanoma Kaikkivaltiaasta Jumalasta, joka on luonut kaikki ihmiset yhteyteensä, velvoittaa myös meidän kirkossamme asenteen ja näkökulman muutosta vammaisiin henkilöihin. Toimintaohjelman nimi Aktiivisesti osallinen on erittäin osuva kuvaamaan sitä päämäärää, mitä kohti suuntaamme kirkkomme toimenpiteitä ja muokkaamme rakenteita. Toivon, että tämä asiakirja otetaan aktiivisesti käyttöön seurakunnissamme ja kirkon eri portaissa. Silloin kirkkomme toimii rehellisesti. Voimme kolmen viikon päästä ilman epäilystä yhtyä siihen suureen ilosanomaan, jonka viesti kuuluu todella kaikille: Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.

Tallink Silja muuttaa avustajan maksuttomaksi

Heinäkuussa 2017, siis yli 1½ vuotta sitten matkustin TallinkSiljalla Turusta Maarianhaminaan. Kävin terminaalista ostamassa lipun, koska silloin saa avustajan kätevimmin maksuttomaksi. Ainakin muilla laivayhtiöille. Mutta ei TallinkSiljalla. Ei heillä ole velvollisuutta EU asetuksen vammaisten matkustajien kirjauksista huolimatta antaa avustajan matkaa veloituksetta.

Jatka lukemista “Tallink Silja muuttaa avustajan maksuttomaksi”

Kenellä oikeus henkilökohtaiseen apuun?

Lainsäädännössä tuli vuonna 2009 henkilökohtainen apu subjektiiviseksi oikeudeksi. Kunnan on myönnettävä kyseistä palvelua, jos henkilö täyttää lain kriteerit. Hyvin pian tuon säädöksen voimaantulon jälkeen aloitettiin vammaispalvelulain kokonaisuudistus, joka yhdistää vammaispalvelu- ja kehitysvammalain. Lain valmistelun yhteydessä tuli selväksi, että vammaisliikkeessä on toisiaan poissulkevia mielipiteitä suhteessa henkilökohtaiseen apuun.

Jatka lukemista “Kenellä oikeus henkilökohtaiseen apuun?”

Mahdollisuuksien joulu

(Julkaistu Kotimaa lehdessä 21.12.2016)

Olin puhumassa YK:n vammaisyleissopimuksesta kansainvälisenä vammaisten päivänä 3. joulukuuta Lappeenrannassa. Käsitellessäni sopimuksen yleisiä periaatteita sopimustekstistä pomppasi silmilleni kohta: mahdollisuuksien yhdenvertaisuus. Kuinka hieno periaate! Tuo sopimus velvoittaa vähentämään esteitä, jotka rajoittavat vammaisten ihmisten mahdollisuutta elää yhdenvertaisesti toisten rinnalla. Yhteiskunta ei saa toimillaan tai rakenteillaan estää, mihin vammainen henkilö voi suuntautua elämässään vaan hänellä tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet itse valita omat elämänpolkunsa.

Jatka lukemista “Mahdollisuuksien joulu”

Linnan juhlissa

(Julkaistu Ilkka-lehdessä 18.12.2016)

Tänä vuonna itsenäisyyspäivän iltani sujui hienoissa merkeissä. Miljoonaluokan televisioyleisö todisti, kun kättelin presidenttiparia salamavalojen loisteessa. Sain kutsun linnan juhliin valtakunnallisen vammaisneuvoston puheenjohtajan roolissa. Tiedostin hyvin, että olin etuoikeutetussa asemassa ja sain edustaa siellä hyvin suurta joukkoa erityisesti vammaisjärjestökentän puolelta.

Jatka lukemista “Linnan juhlissa”

Yhteyden esteet pois

(Julkaistu Kotimaassa 10.11.2016)

Mediassa ei ole uutisoitu kirkkohallituksen täysistunnon päätöksestä koskien kirkon vammaistyön neuvottelukunnan loppusyksystä alkavaa uutta toimikautta. Henkilövalintojen yhteydessä sen nimeä uudistettiin. Nyt kirkossamme on saavutettavuuden ja vammaisuuden neuvottelukunta. Mielestäni nimen uudistaminen viestittää tervettä ajattelun kehittymistä suhteessa vammaisuuteen. Uudessa nimessä myönnetään, että neuvottelukunnan tarkastelunäkökulmana pitää olla, kuinka kirkko muuntuu yhteisönä ja organisaationa ottamaan huomioon vammaiset seurakuntalaisensa. Vammaisuus tuo vain silloin tarpeettomasti rajoitteita, kun ympäröivä yhteiskunta ei ota huomioon järjestelyissään monenlaisia jäseniään.

Jatka lukemista “Yhteyden esteet pois”

Yhteisön tuki

(Julkaistu Ilkassa 23.10.2016)

Tämän päivän mielipiteenvaihdossa ja vaikuttamisessa on sosiaalisella medialla eri muodoissaan merkittävä rooli. Facebookissa ja twitterissä julkaisukynnys on alhainen ja niitä voi käyttää kuka vaan. Niiden käyttö ei ole rajautunut vain viestinnän ammattilaisille. Tällaiset kanavat mahdollistavat hyvinkin nopeat ja spontaanit kommentit, joita ei aina niin kovin paljon harkita. Tämä on luonut olosuhteet, jossa näkyvillä ja vastuullisilla paikoilla olevat saavat aika ajoin hyvinkin voimakasta ryöpytystä omasta toiminnastaan. Kyllä näillä foorumeilla tukeakin annetaan mutta usein suuremman näkyvyyden saa negatiivinen kommentointi. Ovat vastuunkantajat aikaisemminkin saaneet kriittistä palautetta mutta mietin, vaatiiko nykyaika vielä kovempaa nahkaa päättäjiltä, jotta jaksaa toimia johtotehtävissä?

Jatka lukemista “Yhteisön tuki”

Rajallisuuden koulussa

(Julkaistu Kotimaassa 29.9.2016)

Oikein mukavasti menneen kesän jälkeen ajattelin löytää uutta, jotakin älyllistä puoltani inspiroivaa toimintaa. Olin jo viime syksynä suunnitellut meneväni täällä Helsingissä kokoontuvan teologisen yhteisön toimintaan mukaan. Silmiini osui heidän ilmoituksensa syyskauden avajaisista, johon oli järjestetty aiheeltaan ihan mielenkiintoinen keskustelutilaisuus. Kun vielä varmistin soittamalla, että tiloihin pääsee myös sähköpyörätuolilla, kaikki näytti lupaavalta avartaa arkeani. Tunne oli melko musertava, kun minulle avattiin ulko-ovi. Avautuneen rappukäytävän päässä oli kuusi porrasta. Niiden päälle reunaan oli rakennettu kapea luiska, jota pitkin oli ehkä mahdollisuus kulkea kevyellä työnnettävällä pyörätuolilla mutta ei mitään mahdollisuutta mennä siitä sähköpyörätuolillani.

Jatka lukemista “Rajallisuuden koulussa”

Anna palautetta

(Julkaistu Ilkassa 28.8.2016)

Tänä kesänä olen liikkunut hyvin paljon. Täällä Helsingissä on tullut käytyä monessa paikassa ja erilaisia pienimuotoisia reissuja on tullut tehtyä eri puolille kotimaata. Kun liikun sähköpyörätuolillani, niin yllättävän usein liikkumavälineeni tuo hankaluuksia. Myös sellaisissa tilanteissa, jotka etukäteen oletti toimivan. Näitä ongelmia tuoneita tapahtumia selvitellessä tuntui siltä, että elämiseni sisältönä voisi olla palauteautomaattina oleminen. Niin monta kertaa sain kuulla lauseen: ”Anna palautetta!”

Jatka lukemista “Anna palautetta”