Saarna Kulosaaren kirkossa 22.9.2019 . Evankeliumitekstinä Joh. 5: 1-15
Miltähän teistä tuntui kuunnella tällaista Jeesuksen parantamiskertomusta, kun lukijana oli hengityskonetta käyttävä sähköpyörätuolilla liikkuva mies? Mitähän te odotatte, että käsittelen tästä tekstistä? Parantamista? Kyllä sitäkin mutta aion nostaa esille muutakin.
Kun kuuntelen evankeliumitekstiä kirkossa, pomppaa sieltä joskus joku yksittäinen kohta, joka jää mieleen. Kiinnittiköhän kukaan teistä siihen yksityiskohtaan huomiota, mikä minua puhutteli? Itselleni tämän tekstin yksi merkittävistä kohdista on ”Jeesus näki hänet” Siellähän oli paljon muitakin ihmisiä, terveitä ja sairaita, niin kuin teksti kertoo. Mutta tähän yhteen sairaaseen hän kiinnitti erityisesti huomiota.
Jeesuksen toiminnassa oli hyvin merkille pantavaa muulloinkin se, että hän näki heitä, joita muut eivät nähneet. Kohtasi heitä, joita muut eivät kohdanneet. Mieleeni nousee esimerkkinä puuhun kiivennyt, kansan hyljeksimä tullimies Sakkeus tai Syykkarin kaivon syntinen nainen.
Tältä osin teksti haastaa meitä tämän päivän Jeesuksen seuraajia näkemään heitä, joita muut eivät näe, olemaan Jumalan maanpäällisinä käsinä, jalkoina, korvina tai vaikka aivoina. Näkemään ympärillä elävien lähimmäistemme tarpeita. Emme ole koskaan täydellisiä lähimmäisenrakkaudessa mutta se ei estä meitä tekemästä sitä pientä tai suurta, jota pystymme tekemään. Asenne on tärkeintä. Rukouksessa voimme pyytää Jumalan ohjausta, mikä on paikkamme ja tehtävämme tässä yhteisössä.
Aina silloin tällöin puhutaan, miten Jeesus toimisi, jos hän olisi nyt maan päällä. Yleensä en ole itse innostunut noista kuvitelmista, mutta nyt sorrun tuollaiseen. Siispä evankeliumiamme mukaellen:
Pääkaupungissa oli kristillinen juhla ja suuri väkijoukko kokoontui torille yhteiseen messuun. Joukossa oli myös muutamia liikuntavammaisia ja muita apua tarvitsevia. Jeesus meni juhlaan mukaan. Hän näki 37 vuotta hengityskonetta käyttäneen miehen väkijoukon keskellä ja tiesi miehen kaipuun Jumalan yhteyteen. Jeesus meni miehen luo ja kysyi: ”Haluatko kokea yhteyden Jumalaan?” ”En pääse tuonne ehtoolliselle, kun täällä ei ole järjestelyissä mitenkään huomioitu minun kaltaisiani sähköpyörätuolilla liikkuvia!” Jeesus otti miestä kädestä kiinni ja sanoi: ”Tässä olen. Jumalan valtakunta on tullut keskellenne.”
Ehkä aavistatte, että muunnelmassa on paloja omasta kokemuksesta. Oikeasti tuossa tilanteessa jossain vaiheessa väentungoksen keskellä joku näki ongelman ja alkoi järjestää, että myös pyörätuolin käyttäjät saivat ehtoollista.
Palataan takaisin päivän oikeaan tekstiin. Jeesus tiesi, mitä tämä mies toivoi: apua sairautensa keskelle. En tiedä, oliko tämä syynä, että tällä kertaa Jeesuksen kysymys on hyvin suora: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen kohtaamisesta kahden sokean kanssa. Heiltä Jeesus kysyi: ”Mitä haluatte minun tekevän teille?” Molemmissa tilanteissa Jeesus halusi kuulla kohtaamansa ihmisen oman tahdon. Jo 2000 vuotta sitten Jeesus osasi olla asiakaslähtöinen. Hän ei omavaltaisesti päättänyt, mikä tuolle ihmiselle on parasta.
Meillä on usein mielestämme oikea tietämys, mikä olisi toiselle parasta. Rukoushuokauksena voisi olla, että oppisimme kysymään ja kuuntelemaan aidosti lähimmäistämme ja hänen tarpeitaan.
Sairaan vastaus Jeesukselle on mielenkiintoinen. Kun sitä tutkii tarkemmin, niin huomaa, että hän ei vastaa suoraan Jeesuksen kysymykseen, tahdotko tulla terveeksi, vaan alkaa selittää, kuinka kukaan ei koskaan auta. Hän ei osannut kuvitella mitään muuta mahdollisuutta parantumiseen kuin päästä ensimmäisenä kuohuvaan veteen. Hän ei voinut edes ajatella, että kysyjä voisi parantaa hänet tässä ja nyt. Kuitenkin juuri näin kävi. Tämä teksti puhuu hyvin voimakkaasti, että Jumalalla on monia sellaisia mahdollisuuksia auttaa, mitä itse emme edes tajua.
Kun meillä on ongelmia elämässä, on tyypillistä, että ratkaisuvaihtoehdot ajatuksissamme ovat hyvin rajalliset. Ne ovat vaikeuksien keskellä hyvinkin kapeat. Joskus näemme vain yhden vaihtoehdon.
Tuttavani, erikoistoimittaja S. Juriola, johon toivottavasti tulette tulevaisuudessa törmäämään, kysyisi jo tässä vaiheessa, etkö aio vastata kysymykseen parantumisesta omalla kohdallasi. Sinähän jopa facebookissa mainostit saarnaasi tällä kysymyksellä! Mitä sinä Jukka vastaisit Jeesukselle kysymykseen, haluatko tulla terveeksi?
Jos ajattelen päivän tekstiä ja yleisemmin Jeesuksen toimintaa, niin minulla on sellainen aavistus, että Jeesus ei edes kysyisi minulta, että haluanko tulla terveeksi. Hän tietää, että ei ole olemassa sellaista Jumalan luomistyötä, jonka nimi olisi Jukka Pekka Sariola ja hänellä ei olisi lihassairautta ja sen myötä elämään kuuluvia apuvälineitä ja avun tarvetta. Persoonani se ominaisuus, jota useimmiten vammaisuudeksi kutsutaan, on olennainen osa minua. Vaikka se näyttäytyy melkein aina rajoitteena, on se myös luonut mahdollisuuksia, joita ei olisi ollut ilman vammaisuutta. Tämän kokonaisuuden myötä minusta on kasvanut se ihminen, joka nyt olen. Se osa minun persoonaani, joka näyttäytyy ja koetaan epätäydellisyytenä, on salatulla tavalla olennainen pala luomakunnan kokonaisuutta. En sitä kiellä, ettenkö ajoittain toivoisi helpotusta tähän rajallisuuteeni. Hyvin usein synkkinä hetkinä olen saanut muistaa, kuinka monesta vaikeasta tilanteesta Jumala on auttanut eteenpäin. Miksi Hän ei auttaisi nytkin?
Jos Jeesus kuitenkin kysyisi minulta tuon kysymyksen, niin luultavasti vastaisin: ”Sinä tiedät minun syvimmät toiveeni, ole niissä auttamassa.”
Tiedän, että erikoistoimittaja Juriola voimakkaasti kyseenalaistaisi tämän vastaukseni ja tivaisi, miten voin tällaista väittää. Mihin noin järjetön ajattelu voi perustua? Kyllähän jokainen haluaisi parantua.
Vastaukseni perusta löytyy uskosta Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, Uskosta, jonka hän on antanut. Uskosta Jumalaan, joka varmuudella tietää, mikä on minulle parasta. Tämän tiedon synnyttämästä luottamuksesta, että kaikki elämäni päivät Jumala ohjaa parhaakseni. Siitä elävästä yhteydestä, minkä hän on mahdollistanut Jeesuksen sovitustyön kautta. Hän tietää maailmankaikkeuden kokonaisuuden, jossa minä ja sinä olemme olennaisia palasia juuri tällaisena kuin olemme. Olennaisinta elämän mielekkyyden ja kokonaisvaltaisen rikkauden kannalta on, että meillä on elävä yhteys Jumalan kanssa, jonka myötä Jumalan hyvä tahto pystyy parhaiten toteutumaan. Tämän yhteyden rinnalla terveyskin on toissijaista. Ja Jumalalla on valta antaa terveyttä niin paljon kuin on tarvetta. Niin kuin Hän antoi Betesdan altaan sairaalle.
Tämän päivän teksti näyttää Jumalan kaikkivaltiutta. Hän näkee meidät ja haluaa auttaa meitä, kun otamme sen vastaan. Eikö tässä tilanteessa ole hyvin luontevaa yhtyä tunnustamaan yhteinen uskomme tähän kolmiyhteiseen Jumalaan?
Kiitos Jukka saarnastasi! Iloitsin ja itkin. Siinä Jumala oli Jumala ja ihminen hänen luomansa, hänen tuntemansa ja hänen rakastamansa. Sain pohdiskeluuni, taisteluuni uskon ja luottamuksen rohkaisevaa kuvakulmaa. Kunpa oppisin aina ja kaikissa tilanteissa rukoilemaan:
Tapahtukoon Isä sinun tahtosi.
P.S. Tunnen sinut menneiltä vuosilta tai vuosikymmeniltä kun Ahvan- isovanhempasi kävivät samassa raamattu- ja rukouspiirissä kuin minä. Monet kerrat olit esirukoustemme kohteena.
On vahvistavaa saada lukea tekstejäsi.
Toivon sydämestäni sinulle siunausta!
Kiitos tästä saarnasta. Kuuntelin Vammaiskultin jakson, jossa vierailit, ja halusin sen pohjalta tulla lukemaan tämän saarnasi. Sairastan erästä harvinaista kivuliasta sairautta, ja pystyin suuresti samaistumaan pohdintoihisi parantumisesta. Sanoitit hienosti sen mitä olen itsekin miettinyt: miten tämä asia, joka minua on kohdannut, on tehnyt minusta olennaisesti sen, joka nyt olen ja miten se on herättänyt minussa piirteitä, jotka ehkä muuten olisivat jääneet uinumaan. Ja siitä voin olla kiitollinen, vaikka kivusta en olekaan. Kiitos vielä! Ja kaikkea hyvää!