Vapauteen Kristus meidät vapautti

Saarna 9.10.2022 Kulosaaren kirkossa, evankeliumiteksti Luuk. 14:1–6

Vapauteen Kristus meidät vapautti. Tämän hyvin tutun Paavalin huudahduksen kuulimme äsken lukupulpetista äitini lukemana kirjetekstissä. Onko sinulla monta kohtaa raamatussa, jotka herättävät muistoja jostakin tapahtumasta? Minä en pysty kuulemaan tai lukemaan tätä Galatalaiskirjeen kohtaa niin, ettei nousisi mieleen 18-vuotiaana tehty Israelin matka ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Muistot tulvivat nytkin mieleen.

Silloin liikuin työnnettävällä, melko kevyellä pyörätuolilla. Majoituimme Jerusalemissa ortodoksijuutalaisten ylläpitämään hotelli Centraliin. Syy, miksi toivoimme huoneen alimmasta mahdollisesta kerroksesta, oli hotellin hissin käyttökielto sapattina. Hissin napin painaminen on työtä ja työnteko ei ollut lepopäivänä sallittua tuossa hotellissa. Minut sitten kannettiin rappusissa. Onneksi pyörätuolin kantaminen ei tainnut kuulua sapattisäännösten kieltolistalle.

Samalla matkalla kävimme Kallio-moskeijassa. Muslimien pyhään paikkaan tulijoiden piti riisua jalkineet pois. Minun kohdalla ongelma oli se, miten ottaa kengät pois pyörätuolista? Vaikka moskeijaan oli esteetön sisäänkäynti, en saanut mennä sisälle.

Noissa tunnelmissa Paavalin huudahdus Vapauteen Kristus meidät vapautti, kuulosti raikkaalta ilosanomalta. Onneksi emme ole kristinuskossa tällaisten muodollisten sääntöjen orjia.

Mutta miten tämä liittyy päivän evankeliumiin? Siinähän ollaan juuri sääntöjen noudattamisen kysymysten äärellä. Tilanteessa oleva vastakkainasettelu vaikuttaa nykypäivän ihmisestä täysin järjettömältä. Kysymys, saako pyhänä tehdä hyvää, ei nouse tämän päivän suomalaiselle mieleen. Tietysti pyhänä saa tehdä hyvää. Meillä ei ole yhteiskunnassa tai kirkossa sellaisia sääntöjä, jotka rajoittavat meidän hyvän tekemisen ajankohtaa.

Mikä voi olla sanoman pointti tämän päivän evankeliumissa täällä tänään 2022 Kulosaaren kirkossa oleville? Mietitäänpäs.

Päivän kirjeteksti päättyy virkkeeseen: Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. Voisiko siinä olla johtolankaa pyhän kokonaisviestiin? Pääseekö usko vaikuttamaan niin, että tekomme ovat rakkaudellisia?

Kun ajatellaan evankeliumin tapahtumia, niin sekä sairaan parantamisessa että pojan tai härän nostamisesta kaivosta on kyse rakkauden teosta, jotka menevät sääntöjen edelle. Toisessa lähimmäistä kohtaa, toisessa myös luomakunnan yksilöä kohtaa.

Luulen, että löydämme nykypäivästämme melko helposti esimerkkejä, kun muotoilemme päivän kysymyksen Saako pyhänä tehdä hyvää muotoon: Mitkä syyt, mitkä asiat estävät meitä tekemästä rakkauden tekoja? Miten paljon esimerkiksi itsekkyys vaikuttaa meidän välinpitämättömyyteemme läheisiä kohtaan? Päivän teemaan kristityn vapaudesta liittyen, mistä ja miten Kristus meidät vapauttaa?

Tutkitaanpa vähän meidän itsekkyyden ilmentymien taustoja, olisiko Jeesuksella niihin jotain sanottavaa.

Otetaan vähän lähempään tarkasteluun kolme itsekkyyden muotoa, jotka voivat tehokkaasti tehdä meistä rakkaudettomia. Vallan halu, rikkauden haaliminen ja täydellisyyden tavoittelu.

Vallan halu sokeuttaa tehokkaasti näkemästä lähimmäistemme tarpeita. Oman aseman rakentaminen täyttää elämämme, jolloin toiset ihmiset usein jäävät vain välikappaleiksi vallan saamiseksi. Tällöin ohitamme lähimmäisemme ajankäytössä ja voimavarojen jaossa. Mitä me oikeastaan tavoittelemme vallalla? Siinä voi olla isonenkin pala omanarvon pönkittämistä. Vallalla luodaan omalle elämälle tärkeyttä ja merkitystä.

Mitä Jeesus vallan tavoittelijoille sanoo? Hän sanoi ainakin eturiviin pyrkijöille hyvinkin kovasti: ”Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan.” Toisaalta Hän lupaa: ”joka luokseni tulee, minä en aja pois.” Näen, että Jeesuksen kutsu yhteyteensä on kestävin vaihtoehto löytää elämällemme merkitys. Siinä olet arvokas omana itsenäsi, Jumalan luomistekona. Haihtuvan vallan avulla kukaan ei löydä pysyvää merkitystä elämään.

Mitä sitten omaisuuden haalijat? Rahan ahneus on erittäin hyvä silmien ummistaja toisten avun näkemiseen. Varallisuudella haetaan turvallisuutta ja onnellisuutta elämään. Joskus esiin nousevan huonon omatunnon hiljennämme antamalla muutaman euron yhteisvastuukeräykseen. Mutta mielemme on kaukana siitä leskestä, joka antoi kaksi ropoa, koko omaisuuteensa.

Jeesuksen vastaus löytyy pari pyhää sitten olleesta evankeliumista, joka on pala vuorisaarnaa. ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!” Usko Jumalan huolenpitoon vapauttaa meidät antamaan omasta, olemaan lähimmäiselle lähimmäinen.

Kolmantena esimerkkinä oleva täydellisyyden vaatiminen ei ehkä äkkiseltään istu heti näiden kahden joukkoon. Täydellisyyden vaatimus omissa tekemisissä kapeuttaa pitemmän päälle hyvin tehokkaasti elämäämme. Se heijastuu myös ihmissuhteisiimme, koska vaadimme helposti toisiltakin täydellisyyttä. Katse kääntyy omaan napaan ja ajatukset pyörivät omien onnistumisten tai tässä tapauksessa useimmiten koettujen epäonnistumisten ympärillä. Tilanne voi johtaa siihen, että ei uskalla toimia ollenkaan epäonnistumisen pelon takia. Täydellisyyden tavoittelun taustalla on usein tunne, että en ole riittävä, ellen suoriudu erinomaisesti. Minut hyväksytään vain täydellisenä.

Evankeliumeista löytyy hyvin paljon Jeesuksen kohtaamisia, joissa hän oli tekemisissä hyvin epätäydellisten kanssa, eikä hän karsastanut heitä. Hän meni epärehellisen veronkantaja Sakkeuksen kotiin aterialle, keskusteli Syykkarin kaivolla yhteisön ulkopuolelle jätetyn naisen kanssa ja antoi syntisen naisen voidella itsensä tuoksuöljyllä muutamia aikoja ennen ristiinnaulitsemista. Jeesuksen, Jumalan Pojan seuraan kelpaa juuri tällaisena. Siihen yhteyteen, jossa saamme vajavaisuuksiemme kanssa kokea olevamme riittäviä Jumalalle.

Entä sitten päivän tekstiin liittyvä parantaminen. Haluaisinko minä, että Jeesus tekisi tänään, pyhäpäivänä rakkauden teon minua kohtaan? Kyllä haluaisin ja Hän tekeekin. Uskon siihen. Mutta en välttämättä niin, että Hän parantaisi minut, niin kuin Hän teki vesipöhöä sairastaneelle miehelle. Kun ajatellaan lihastautiani, niin sen tuomat asiat ovat erittäin suuri osa elämäni kokonaisuutta. En tiedä, kuinka rakkaudellista se olisi, jos iso osa identiteettiäni vietäisiin pois.

Kun sanoin, että Jeesus tekee tänään rakkauden tekoja, niin mikä voisi syvimmiltään olla hoitavampaa kuin vahvistaa uskoani Kaikkivaltiaan Jumalan ohjaukseen ja rakkauteen? Tänäänkin saamme käydä ehtoollispöytään, jossa Jumala palvelee meitä. Ehtoolliseen liittyy jotain salattua, pyhää, mitä voimme ottaa uskolla vastaan. Saamme kuulla jakajien sanomana juuri jokaiselle henkilökohtaisesti osoitetut sanat. Sinun puolesta Kristuksen ruumis annettu, sinun puolesta Kristuksen veri vuodatettu.

Ehtoollinen on yhteyden ateria Kaikkivaltiaaseen mutta myös toisiin kristittyihin. Aina silloin tällöin tuntuu hieman vajavaiselta, kun askelmat estävät pääsyni samaan pöytään toisten kanssa. Tänään tuntuu hyvältä, kun saan tänään toisiakin rinnalleni ottamaan vastaan ehtoollista yhdessä.

Kun Jumala on ensin meitä rakastanut, ottanut yhteyteensä, voimme olla vapaita rakastamaan lähimmäisiämme niin pyhänä kuin arkena. Meidän ei tarvitse suorittaa vallan, rahan tai täydellisyyden kautta itsellemmie merkitystä ja arvoa, koska saamme sen Jumalalta lahjana.

Tähän saamme uskoa ja luottaa. Uskomme vahvistukseksi saamme nyt nousta yhteen ääneen tunnustamaan yhteisen uskomme.