Lohjan Nummen alueseurakunnan loppiaisen kyläkirkko pidettiin 6.1.2023 Lonkalan talossa hyvän ystäväni Liisa Rautasen kotona. Pastori Erkki Kuusanmäki luki saarnani, koska pakkanen esti paikalle tuloni.Siitä on nyt kolme vuotta, kun olemme viimeksi kokoontuneet tänne Lonkalan kauniiseen saliin ja talon emännän, Liisan, järjestämien tarjoilujen ääreen viettämään loppiaisen kotijumalanpalvelusta. Kaksi edellistä vuotta on korona estänyt.
Tänään osalta, niin kuin minulta, jää tämä lämminhenkinen tilaisuus kokematta liian kovan pakkasen takia.
Paljon on tapahtunut tuon 2020 loppiaisen jälkeen. On ollut koronapandemian tuomia rajoituksia. Monet ovat sairastuneet ja ei ole montaa, jotka eivät tuntisi ainakin yhtä ihmistä, jonka tuo tauti on vienyt.
Kun näytti, että korona hellittää, alkoi Ukrainan sota. Olemme täysin uudessa tilanteessa, jollaiseen emme ole osanneet kuvitella tulevan eteemme. Sodan seurauksena keskustelussa on sähkön riittävyys ja hintojen nousu, jota emme ole viime aikoina kokemaan. Elämästä on tullut vaikeammin ennustettaa.
Mieli tekisi kysyä: mitä kuuluu, miten jaksat tänään näiden uusien epävarmuuksien keskellä? Se on selvää, että nämä erikoiset ajat ovat vaikuttaneet meihin kaikkiin. Yksi iso kysymys on, onko perusluottamus elämänhallintaan säilynyt.
Omalla kohdallani on ainakin pakko myöntää, että tulevaisuuden epävarmuustekijät ovat vaikuttaneet jaksamiseeni ja yleiseen hyvinvointiini.
Miten nämä ajatukset liittyvät päivän tuttua tutumpaankiin evankeliumitekstiin? Voisiko yhtymäkohtaa löytää tuntemattoman edessä olosta?
Tekstin alkuosassahan kerrotaan, kuinka itämaan tietäjät näkevät kotimaassaan uuden, kirkkaan tähden. Tähden sijainnin perusteella he ovat päätelleet, että uusi kuningas on syntynyt lännessä. He haluavat ottaa asiasta selvää ja lähtevät pitkälle matkalle kohti Palestiinaa ja sen suurinta kaupunkia, Jerusalemia.
Heidän tulonsa Jerusalemiin aiheuttaa kuningas Herodekselle pelkotilan. Teksti kertoo, kuinka koko kaupunki pelästyi. Onko tulossa joku uusi kuningas, joka anastaa Herodekselta vallan ja samalla horjuttaa kaupungin asemaa Rooman vallan alaisuudessa?
Itämaan tietäjien ja Herodeksen reagointi uuteen, tuntemattomaan tilanteeseen oli täysin päinvastaista. Siinä missä itämaan tietäjät halusivat yhtyä lahjoineen suureen iloon, näki Herodes suuren uhan. Niin suuren uhan, että hän vähän myöhemmin tapatti kaikki alueen Jeesuksen syntymäaikaan sopivat poikalapset.
Itämaan tietäjien asenne uuteen tuntemattomaan oli positiivista – ulospäin suuntautuvaa ja yhteistä rakentavaa. Juhlitaan uuden kuninkaan syntymistä. Herodeksella taas katse oli kääntyneenä oman itsensä ympärille. Miten tämä voi haitata häntä?
Aiemmin kyselin, että onko perusluottamus elämän hallintaan säilynyt. Jaksamisen suhteen varmaan iso kysymys on, mihin kohtaan asetumme akselilla ulospäin suuntautuvaisuus – sisäänpäin käpertyneisyys. Ahdistavassa olotilassa ulospäin kääntymiseen tarvitaan voimia. Sitä helpottaa, kun pystyy pyytämään apua ja saa sitä.
Itämaan tietäjät saivat matkaansa ohjauksen loppiaisen tähdeltä, joka ohjasi lopulta heidät oikeaan paikkaan antamaan lahjoja tulevalle kuninkaalle, Jeesukselle. He käänsivät katseensa poispäin itsestään valoa kohti ja saivat ohjauksen ja avun.
Tänään täällä Lonkalan salissa meillä on etuoikeus, kun meidän ei tarvitse etsiä apua tähtitaivaalta vaan saamme suunnata katseemme suoraan Joulun lapseen, Jeesukseen. Häneen, jonka ristinkuoleman ansiosta meillä on suora yhteys Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Jeesukseen turvautuen saamme voimaa kääntyä ulospäin ja nähdä tuntemattomissa tilanteissa myös mahdollisuuksia eikä pelkästään uhkakuvia.
Tässä voiman saannissa Jumala käyttää meitä apunaan ja välikappaleinaan. Hän kutsuu meitä olemaan loppiaisen tähden loisteessa lähimmäisiä toisillemme.
