Luin Helsingin Sanomien sokkoarvioinnin kahviloiden laskiaispullista. Parhaat arvostelut sai Ekbergin kahvilan herkut. Päätin torstaina mennä hakemaan maistiaiset myös itselleni.
Ekbergin kahvila ja myymälä on Bulevardin yhden ratikkapysäkin luona. Siis metrolla ensin Kaisaniemeen ja siitä 6 ratikkaan. Pysäkiltä jo näin, että kahvilaan on kaksi rappusta, joista ilman kunnon luiskaa ei ole mitään mahdollisuutta päästä sisälle. Toiveeni oli, että jostain takakautta olisi esteetön reitti. Olen päässyt yllättävän moneen liikkeeseen Helsingissä kiertotietä pitkin, kun avustaja on ensin käynyt kysymässä myyjältä reittiä.
Avustajani kävi kysymässä sisältä esteetöntä kulkureittiä. Sitä ei ollut. Vaikka tämä ei ollut ensimmäinen eikä edes kymmeneskään kerta, kun koen olevani toisen tai kolmannen luokan kansalainen rappusten tai liian pienten hissien takia, niin tällä kertaa kokemus meni ihon alle. Kaupungin parhaat laskiaispullat ovat tarkoitettu vaan tervejalkaisille.
Kotia päästyäni sain aikaiseksi kirjoittaa palautteen kahvilan kotisivuilta löytyvällä lomakkeella. Läheskään aina en jaksa. Sain seuraavana päivänä, perjantaina, vastauksen, jossa pahoiteltiin tilannetta ja kerrottiin suunnitelmista luiskan hankkimiseksi. Samalla tarjottiin mahdollisuutta hakea veloituksetta muutama laskiaispulla. Maanantai aamuna vastasin tuohon viestiin ja kerroin, että yritän päästä lumen keskellä hakemaan pullia. Sain pian vastauksen, jossa kerrottiin, että luiska on jo tullut.
Oletin, että näin nopeasti hankittu luiska on kevyt versio, joka ei mahdollista sähköpyörätuolilla sisäänpääsyä. Olin suorastaan otettu, kun myyjät kantoivat tukevan ja tarpeeksi leveän luiskaparin ulos. Sitä myöten pääsin sisään. Kahvilasta lähti hyvin iloinen asiakas kotiin laskiaispullat mukanaan. Kotona sain maistaa näitä hyviä laskiaispullia.
Oli rohkaiseva kokemus siitä, että palautteen anto on vaikuttavaa ja merkityksellistä. Kiitos nopeasta reagoinnista Saila Vuori Ekbergin kahvilasta.
