Taivasten valtakunta on lähellä

Saarna Kulosaaren kirkossa 23.4.2023. Evankeliumitekstinä Lk. 4:15-21

On hienoa olla tässä. Monenlaiset ajatukset pyörivät mielessä. Osa niistä saattaa olla jopa samanlaisia tuntoja kuin Jeesuksella synagogassa. Esimerkiksi se, että päivän evankeliumi toteaa kaikkien katsovan tarkkaavaisesti häneen. Niin taitaa olla myös tällä hetkellä omalla kohdalla. Tekstissä oli pari muutakin yksityiskohtaa, jotka hymyilyttivät minua. Tuossa hetkessä Jeesuksella oli avustaja. Hän antoi kirjakäärön avustajalle. Minulle avustaja on hyvin tuttu, kun sellainen on ympäri vuorokauden rinnallani. Myönnettäköön, että teksti ei puhu henkilökohtaisesta avustajasta. Huomioni kiinnittyi myös kolmanteen yksityiskohtaan. Jeesus piti opetuksensa istuvillaan. En tiedä, mikä silloin oli tapana mutta nykyään se on ainakin saarnojen kohdalla hyvin harvinaista. Täytyy olla joku erityinen syy kuten minulla, että saarnataan istuvillaan.

Tiedän hyvin ne hyödyt, joita on seisaaltaan tai saarnapöntöstä puhumisella. Puhuja näkyy ja puhe kuuluu paremmin. Kuitenkin myös istuvillaan puhumisessa on vahva viesti. Silloin puhuja ei ole kuulijoiden yläpuolella. Puhe ei tule korkealta ja kovaa, ei olla niin helposti saarnaamassa. Istuen puhuva on samalla tasolla toisten kanssa jakamassa ajatuksiaan vertaisilleen.

Minulle tällainen yksityiskohta on puhutteleva. Kun kohtaan ihmisiä arjessa, niin minun todellisuuttani on se, että keskustelukumppanini seisoo yleensä ja minä istun. Katson alhaalta ylöspäin toisen silmiin. En osaa pitää sitä mitenkään poikkeuksellisena, koska näin on ollut koko elämäni ajan. Muistan lukioajalta samanikäisen tytön, johon tutustuin rovastikunnallisissa nuorten illoissa. Kun juttelimme, hän kyykistyi eteeni niin, että kasvomme olivat samalla tasolla. Siinä tavassa oli jotakin niin koskettavaa, että se vei nuoren miehen sydämen mukanaan.

Samanlaista itsensä samalle tasolle laittamista oli Jeesuksen juhlasaatossa palmusunnuntaina, kun Hän ratsasti aasin varsalla Jerusalemiin. Kuninkaan voittokulkueessa kuningas ratsasti hevosella, jolloin hän oli hurraavan väkijoukon yläpuolella. Kun Jeesus ratsasti, hänen päänsä oli alempana kuin palmunoksia levittävät juhlijat. Jeesus, Jumalan Poika, oli ja eli ihmisten keskellä tasavertaisena.

Palataan takaisin Nasaretiin. Jeesus palasi lapsuutensa kaupunkiin uudesta kotipaikastaan Kapernaumista. En tiedä, miten nasaretilaiset olivat reagoineet, kun puusepänpoika oli muuttanut muualle ja alkanut matkasaarnaajaksi sieltä käsin. Nyt hän tuli ihmisten keskelle, joiden parissa hän oli kasvanut. Hän opetti istualtaan, tuolta yhdenvertaiselta tasolta, hyvinkin tutuille ihmisille radikaalista sanomaa. Jesajan kirjan lupaus Jumalan koskettavasta avusta ovat käyneet toteen tuossa hetkessä.

Mitä tämä Jesajan lupaus voidellusta ja hänen toiminnastaan pitää sisällään? Kun sitä tarkastelee, niin huomaa, että sehän on Jeesuksen tehtäväluettelo. Voideltu ilmoittaa hyvän sanoman, julistaa vapautusta ja näön saamista, päästää vapauteen ja julistaa Herran riemuvuotta. Aika suuria asioita, siis todella isoja.

Tutkitaanpa vaikka vain ensimmäistä.  Jesaja lupaa, että Herran voideltu ilmoittaa köyhille hyvän sanoman. Mikä se Jeesuksen ilmoittama hyvä sanoma oikein on? Yksi näkökulma löytyy tähän vuorisaarnasta. Sen alussa Jeesus opettaa, ketkä kaikki ovat autuaita. Ensimmäisenä ovat hengessään köyhät. ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Jeesus opetti moneen eri kertaan taivasten valtakunnasta. Opetusten toistuva sisältö oli, että se on meidän lähellämme. Esimerkiksi kun hän lähetti 72 opetuslasta kyliin, hän sanoi: ”Kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’” Jumalan valtakunta ei ole siis missään kaukana korkeuksissa vaan tässä ja nyt.

Jeesus vuorisaarnassa tuo siis köyhyyden etuliitteeksi hengellisyyden, hengessään köyhät. Mitä tällainen köyhyys on? Kuka on Jumalan silmissä hengessään köyhä? Köyhyyshän on varojen vähyyttä, ei ole mahdollisuutta saada niitä asioita, joita kokee tarpeelliseksi elämässään. Minä ymmärrän hengen köyhyyden tilana, jossa ei ole omia voimavaroja hengellisten tarpeiden täyttämiseen. On tarve saada yhteys Jumalaan, mutta ei pysty omilla teoillaan ja valinnoillaan siihen. Hyvä sanoma on se, että Jumalan varaan jäävät, heille on luvattu Jumalan valtakunta. Heillä on yhteys iankaikkiseen, kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Ihmisen ei tarvitse etsiä tai tehdä jotakin, että saavuttaisi yhteyden Jumalaan. Hän saa olla voimaton ja varaton, suorastaan köyhä Jumalan edessä. Jumala tarjoaa yhteyden. Jumalan valtakunta on lähellä.

Mitä se merkitsee meille tänä päivänä, että meillä on tällainen omista teoista ja ominaisuuksista riippumaton mahdollisuus elävään yhteyteen Jumalan kanssa? Mitä se tuo mukanaan?

Kun katson taaksepäin nyt 60 vuotta kestänyttä elämääni, yhteys kaikkivaltiaaseen Jumalaan on ollut minun elämäni peruskallio. Sen varassa olen saanut turvan elää. Sen myötä minulla on ollut uskallusta ja rohkeutta elää omien mahdollisuuksien kanssa. Se ymmärrys, että Jumala ohjaa minun jokaista askeltani, on tuonut vapauden testata rajojani, mitä kaikkea Jumala on minua varten varannut. Joudutte nyt kestämään, kun harhaudun ihan pienelle sivupolulle. Osa teistä tuntee minusta myös sen puolen, että tykkään sanatarkoista ilmaisuista. Äsken kun puhuin askeleistani, niin tietenkin olisi ollut totuudellisempaa ilmaista, että nykyään Jumala ohjaa minun jokaista sähköpyörätuolin ohjainsauvan liikettä. Lapsena ollessa myös askeleitani.

Palataan takaisin pääväylälle. Olen äärettömän kiitollinen ja koen itseni etuoikeutetuksi, kun olen saanut kokea niin paljon Jumalan ohjausta elämäni aikana. Varsinkin suurissa asioissa. Tietenkin on myös arjen pieniä asioita, joissa olen saanut nähdä Jumalan käden jäljen. Ystäväni Seija totesi aikoinaan useampaan kertaan, että hän on nähnyt omassa elämässään Jumalan ohjauksen ovien avaamisena ja niiden sulkeutumisena. Niin olen minäkin. Yksi esimerkki ovien pysymisestä auki oli muuttaminen Helsinkiin yli kolmenkymmenen vuoden Etelä-Pohjanmaalla asumisen jälkeen. Kaikki ovet pysyivät auki moniosaisessa prosessissa ajatuksen synnystä aina uusien työntekijöiden löytymiseen asti uudessa kaupungissa. Olen kiitollinen niistä vuosikymmenistä, jolloin asuin Lapualla ja Seinäjoella. Muutto Helsinkiin osui juuri oikeaan elämänvaiheeseen, joka toi uudenlaista rikkautta elämääni. Esimerkiksi esteettömän kodin löytymiseen Kulosaaresta liittyi valtavan paljon ihmeellistä johdatusta. Joku voisi sanoa, että olen syntynyt onnellisten tähtien alla. Voihan se niinkin sanoa, kunhan muistaa, kuka ne tähdet on luonut.

Toinen suuri kokonaisuus Jumalan yhteydessä elämisessä on Raamatun lupaukset vaikeisiin hetkiin. Esimerkiksi yksi korinttilaiskirjeen lupaus oli minulle äärettömän kallis nuorena, kun olin puoli vuotta sairaalassa hengitystuen aloittamisaikana. ”Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” Tämän kohdan sanoma aukeni minulle rovastikunnallisessa nuorten illassa. Muistan, kuinka minulla oli tarve jakaa ystävälleni tämä löytö. Kun kohtaamme vaikeuksia, niin Jumala antaa kestokykyä koetuksen kestämiseen tavalla tai toisella. Sitä taakkaa, joka meillä on, ei tarvitse yksin kantaa. Jeesus sanoo: ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Nasaretin synagoogassa kokoontunut seurakunta sai kuulla, että sinä päivänä on käynyt toteen, että Jumalan voideltu on heidän keskellään. Hän, joka ilmoittaa hyvän sanoman. Jumalan suuruutta on se, että se on myös tänään totta. Jeesuksen ristinkuoleman myötä meillä on elävä yhteys Jumalaan. Meillä on mahdollisuus elää turvallisin mielin sitä kaikkein parasta elämää, mikä meille itse kullekin on varattu. Kaikkivaltiaan Jumalan suunnittelemaa ja ohjaamaa elämää.

Tähän luottaen yhdymme uskontunnustukseen.